Sunday, 23 June 2013

KT: Garden

Kekseliästä otsikointia taas kerran :D Jonkinlaista tarinanpätkää, halusin kokeilla kuvata pystysuunnassa olevia kuvia söpöliinistäni :3 Jatkossa kuvat tulevat pääosin vaakasuunnassa, pystykuvat kun eivät meinaa asettua blogia selatessa nätisti näytölle. Olen tällä hetkellä serkkuni luona, joten tämäkin on aiemmin valmiiksi tehty postaus. Alkaa olla sietämätön ikävä Kideä :( Muttapa se itse tarina (kun kukaan ei kuitenkaan lue tätä alkuhöpinää :DD)

Haasteisiin vastaan, kun ehdin! Kiitos haasteiden antajille! :)

Puhuja: "Puhuminen"
Tekijä: *tekeminen*
Kiden ajatukset aka kerronta


Kide: "Jätti? Olisiko minun mahdollista päästä käymään ulkona?"

Silvery: "Sano Silvery mieluummin! En voi päästää sinua sotkemaan vaatteitasi,
mutta kai se onnistuu, jos istut penkillä tai jotain...?"


Jätti, eikun Silvery, kantoi minut omenapuiden katveessa olevalle penkille. Penkki oli pehmustettu tyynyillä ja hän sanoi, etten saa hypätä alas. Kuulemma silmämekanismini voisi kärsiä pudotuksesta ja kasvoni saattaisivat naarmuuntua. Lupasin istua paikoillani, mutta pyysin jättiä, eikun Silveryä, tuomaan minulle valkoisen kukan.


Ulkona oli kaunista, niin vihreää ja kesäistä. Tunsin tuulen huminan ja lintujen laulun, makasin mukavasti pehmeällä tyynyllä auringonvalon siilautuessa omenapuun oksien lomasta...


Suljin silmäni ja vain kuuntelin, muutaman hyönteisen siiveniskuja, kun ne lensivät ohitseni. Kauenpaa kuuluvaa koiran haukkua, lehtien kahinaa...


Niin... Niin ihanan rauhallista...

...ja hiljaista...

...täydellistä...

...vain luonto..

...



Silvery: "En löytänyt valkoista kukkaa, mutta minulla on kyllä vaaleanpunai...
 ...oi, hän nukkuu :3 Täytynee kantaa hänet sisälle :33"


Uni oli epäselvä. Siinä esiintyi tyttö, joka näytti kaukaisesti tutulta, hän yritti kertoa minulle jotain, mutten kuullut hänen ääntään. Jossain vaiheessa tunsin unen lävitse, että jätti (eikun Silvery. S-i-l-v-e-r-y) kantoi minua, sitten minut laskettiin omalle sängylleni...


Uni muuttui selkeämmäksi ja kuulin tytön äänen. 
Tyttö toisteli nimeäni, ja kun hän huomasi minun
kuulevan, hän hymyili.

"Sinä muistat kyllä, sisko. Sinä muistat."

4 comments:

  1. Ihana kuvatarina :3!
    Toivottavasti pian tulee jatkoa ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jatkoa tulee, kun pääsen kotiin :)

      Delete
  2. Aivan ihana kuvatarina ♥ Kide on ylisöpö, ja kirjotat kivasti :3♥

    ReplyDelete
  3. Kide on todella suloinen ja kuviesi laatu on sanoin kuvaamattoman hyvä :)

    ReplyDelete