Tuesday, 17 February 2015

the riddle before your eyes






Rennillä tuli vuoden verran täällä majailua täyteen 31.1., mutta koska olin päättänyt pitää pientä taukoa blogista, sitä ei tullut se kummemmin juhlistettua ^^' Neitonen ei ole kokenut kovinkaan suuria muutoksia, silmät ovat samat kun tullessa ja peruukin väri pysynyt mustassa (joskin nykyistä reuhkaa ennen Rennillä oli lainaperuukki).

Yllä olevasta kuvasta näkyykin tämänhetkinen tilanne, punainen raita hiuksissa edelleen ja vaihdoinpa taas Rennin ripsetkin tylsyyksissäni :D

Pidemmittä höpinöittä kuvatarinan pariin!

KT: The first farewell




Kide: ...


Kide: *nousee istumaan* Aivan kun jokin ei olisi kohdillaan.


Kide: ...


Kiseki: "Hei, Kidelle."


Kide: *kutsuu epävarmasti miekkansa esiin* "Kuka sinä olet? Mitä-- Miksi minä olen taas maassa?"

Kiseki: *naurahtaa heleästi*


Kiseki: "Tämä on unta, Kide. Tarkemmin sanottuna sinun unesi. Myös sudetar nukkuu, siksi kykenen kommunikoimaan kanssasi."


Kide: *siirtää katseensa välkähtelevään terään* "Minä yritin tappaa Sudettaren..."


Kiseki: "...muttet onnistunut. Sudetar paiskasi sinut maahan ja antoi illuusion rapistua ympäriltänne. Te kaikki menetitte puolustautumiskykynne maaston muuttuessa, muttei Sudetar tappanut teitä. Hän pyysi vain teetä."


Kide: "...teetä?"

Kiseki: *hymyilee*


Kiseki: "Chinook uutti teen sekaan unimyrkkyä. Sudetar halusi sinun luonnollisesti maistavan ensin, ja koska joit sitä, joi hänkin. Miksipä Chinook sinut olisi halunnut myrkyttää..."


Kide: "Ai, se on varmaan hyvä. Tai siis myrkky kuulostaa pahalta, mutta toisaalta se sai minut uneen ja sinulle mahdollisuuden kommunikoida kanssani!! ^^"


Kiseki: "Chinook järjesti tämän hetken meille, joten lienee parasta olla haaskaamatta sitä. Minä--" *säpsähtää* Demonisielu kuluttaa myrkkyä nopeammin kuin arvelin, on kiire.


Kiseki: "Minä tiedän, kuinka te voitte irrottaa minut Renetan ruumiista ja tuhota Sudettaren. Ongelmana on, että siihen tarvitaan sinun siskoasi ja eräitä... henkilöitä, jotka tämä tuntee paremmin kuin uskotkaan."


Kide: "Mitä tarkoitat?"


Kiseki: "Sinun siskosi ei ole kertonut sinulle kaikkea, mutta enempää ei ole minun asiani paljastaa. Älä painosta Lunaliaa, hän kertoo kyllä ajan koittaessa. Ja kun hän kertoo, pyri ymmärtämään häntä." Tämä uni hajoaa hetkenä minä hyvänsä, kykenen jo tuntemaan kuinka himmenen.


Kiseki: "Minun aikani on lopussa... Valoni on loppumassa, Sudettaren sielu tuhoaa minut. Minulla ei ole enää montaakaan viikkoa ja tämä voi hyvinkin olla ainoa kerta kun tapaamme, Kidelle."


Kide: *henkäisee* "Sinä-- Sinä olet Kiseki, se kirkas sielu!"

Kiseki: "Niin, Kidelle. Sinä löysit minut metsästä hetki syntymäni ja putoamiseni jälkeen, kannoit minut Sudenpesään."


Kide: *hiljaisella äänellä* "Anteeksi, Kiseki. Minä en halunnut että sinuun sattuisi, mutta päädyin-- Minun takiani sinä--"


Kiseki: *sulkee silmänsä* "Tämä on kohtaloni, ja sinä toimit sen johdattamana. Olen luonnonoikku, minua ei kuuluisi olla olemassa. Siksi minun on määrä kuolla." *hymyilee vaisusti* "Sudetar herää pian, ja minä katoan tästä unesta."


Kide: *ottaa kiinni Kisekin kädestä* "Kiseki, me saamme sinut vapaaksi. Minä lupaan sen, me pelastamme sinut! Voisin yrittää syöttää sinuun portaalieni valoa, kenties sillä voisi korvata sinun sielusi tähtivalon... Minun täytyy tarkistaa kirjoista, mutta se voisi toimia!"


Kide: *selittää innoissaan*

Kiseki: Sinä et voi ymmärtää... Sillä sinä olet kuolematon. Minä taas olen hyvinkin kuolevainen, haurain kaikista. Mutta samalla äärettömän vahva.


Kiseki: *katsoo Kideä silmiin* "Minua ei voi pelastaa Kidelle, mutta me tulemme tapaamaan myöhemmin hyvinkin toisenlaisissa olosuhteissa. Toivon ettet silloin muistaisi minua kuten olen nyt."


Kide: "Mitä tarkoitat?"


Kiseki: *pudistaa päätään vaisusti* "Myrkyn vaikutus on loppumassa ja edes sinä et voi pian pitää minua tässä unessa. Puhu siskollesi, Kidelle."


Kiseki: "Ja pelastakaa Renn."

Kide: "Minä..."


Kide: *pakottaa itsensä heräämään* Minä lupasin auttaa Renniä.


Kide: Tietenkin minä pelastan hänet.