Saturday, 24 September 2016

ruskalehtiä


Apua aaaaa tuhannet kiitokset edellistä postausta kommentoineille ;-; ♥ Kommentit herättävät aina tarinamotivaatiota koomasta ja olen jo melkein saanut päätettyä miten jatkan tarinaa! Pystyisin toteuttamaan seuraavan osan kahdella tavalla ja en meinaa saada päätettyä kummalle reitille heitän tiettyjen hahmojen kohtalon, molemmat kohtaukset olisivat niin hauskoja toteuttaa... Haluatteko verta ja kärsimystä vai pelkkää kärsimystä 



Tällä kertaa ei siis tarinaa, vaan ihan vaan pelkkiä kuvia. Nemeaa kuvasin viikko-pari sitten ihan tässä kodin lähistöllä ja kohtasin seikkailullani lauman somia sorsia, kun taas Selenestä ja Chinookista räpsityt otokset on kuvattu tänään Pyynikillä (kiitokset Taikalle kuvausseurasta!)

-----------------------------------------






------------------------------------






Bonuksena vielä Taikan Ruska!

Sunday, 11 September 2016

the architecture of understanding

...kappas vaan, omistan näemmä bloginkin.


Tuli käytyä Lynin kanssa Edinburghissa tuossa pari....... kuukautta........ sitten

Elämä on ollut viime aikoina hieman kiireistä: olen mm. muuttanut Tampereelle, aloittanut opinnot uudessa koulussa ja häärännyt Traconissa ohjelmanpitäjänä. Aika ja jaksaminen ei ole oikein riittänyt nukeille, mutta nyt olen toivottavasti palannut blogimaailmaan jäädäkseni! Tavoitteena olisi postata ensi viikolla Animeconista ja Traconista sekä aktivoitua tämän kuvatarinahomman kanssa.

Asuntoni lähellä on maailman söpöin pieni ranta ;-; Kuin suunniteltu nukkekuvaukseen!

Tuntuu, että olen unohtanut ihan kokonaan miten kameraa edes käytetään ^^' Pahoittelut siis tämän osan kuvien laadusta... Jos kaipaatte pientä muistinvirkistystä siitä missä mennään, niin edellisiin osiin linkit löytää kuvatarinasivulta.

-------------------------------------

KT: Kalmansilmin


Senritsu on totta tosiaan omituinen. Hän on pelokas ja liioitellun kohtelias, ja vaikuttaa aivan oikeasti menettäneen muistinsa. Hän seuraa minua aivan äänettä, tarkkailee tummilla silmillään jokaista askeltani ja painaa omat jalkansa varoen samoihin kohtiin.


Mitä tuo tyttöparka on joutunut käymään läpi päätyäkseen tuollaiseksi, ja - ennen kaikkea - kuinka hän on yhä elossa? Millainen olento kestää laukauksen suoraan otsaan? Mikä hän oikein on?


Metsäni  haisee kuolemalta, mutta haju ei tunnu häiritsevän häntä tippaakaan. Kuka tahansa elävä olento osoittaisi edes jonkinlaisia epämukavuuden merkkejä, mutta Senritsu näyttää vain hieman hämmentyneeltä. Kenties hän on joskus kuollut? Ei, se ei ole mahdollista. Kun olento kuolee, se on loppu. Ainakin yleensä...


Lyn: *havahtuu ajatuksistaan ja vilkaisee Senritsua* "Jäät jälkeen."


Senritsu: *nojaa puunrunkoon* "Minä olen pahoillani, Lyn-neiti, minulla on hieman hassu olo... Tuntuu siltä, että--"


Senritsu: *menettää tajuntansa*

Lyn: *pudottaa aseensa*


Lyn: *kannattelee Senritsun painoa* Mikä...


Mikä hänelle tuli?


Hän hengittää, mutta näyttää niin kovin kalpealta...


Näytinköhän minä samalta, kun Minoo löysi minut?


Minä olin hukkunut ja Minoo löysi ruumiini rannalta. Hän kertoi myöhemmin, että henkilö nimeltä Nemea palautti minut eloon ja lakkasi sen jälkeen itse olemasta. Minä en muista siitä mitään. Muistan vain, kuinka havahduin hereille.


Jokainen hengenveto poltti suolaveden raatelemia keuhkojani. Tuska oli sanoinkuvaamaton ja toivoin sekunti sekunnilta enemmän, että voisin vain palata takaisin hiljaiseen pimeyteen. Kivuliaat hengenvedot eivät kuitenkaan loppuneet ja jouduin jälleen kohtaamaan todellisen maailman.


Hetki jona avasin silmäni, olisi voinut olla ensimmäinen muistoni - olinhan tavallaan juuri syntynyt uudelleen. Ikävä kyllä minua ei kuitenkaan oltu siunattu onnellisella muistamattomuudella ja kaikki menneisyyden kipu palasi mieleeni heti kun Minoo aloitti huolestuneen kysymystulvansa.


Muistan etten silloin kyennyt puhumaan - ääneni palasi kyllä muutamia kuukausia myöhemmin, mutta jäi lopullisesti käheäksi. Minoota ei koskaan tuntunut haittaavan minun puhumattomuuteni - hänelle riitti että minä hengitin.


"Minun nimeni on Minoo! Minä haluan olla ystäväsi!"


Minusta on tuntunut, että olen velkaa Minoolle oikeastaan kaikesta. Hän on auttanut minua niin paljon... En usko, että Minoo lähettäisi verkkooni kilpailijaa. Niin sen täytyy olla, Senritsu on vain hupsu tyttönen joka eksyi tänne vahingossa.


Ehkä voin viimein maksaa Minoolle takaisin suojelemalla tätä tyttöä.


Lyn: *nostaa Senritsun syliinsä*


Tiedän, että Minoo on tulossa tänne. Minun on parasta mennä vastaan ja saattaa Senritsu Minoon kotiin saakka... Minoo tuskin kykenee kantamaan ketään joka olisi tajuissaan, saati sitten tajutonta, aivan velttoa olentoa.


Pystyn jo tuntemaan Minoon askeleet. Hän on tulossa.


Me voimme odottaa tässä, Senritsu. Lepää rauhassa, pääset pian turvaan tältä mädältä metsältä... Ja minä pääsen eroon sinusta. Minä viihdyn parhaiten yksin. En ole koskaan arvostanut seuraa.



Lyn: "Minoo."


Lyn: "Minulla--"


??: *kavahtaa järkyttyneenä kauemmaksi Lynistä*


Lyn: "Kuka... Sinä?"


??: *mutisee hämmentyneenä* "Sinun ei kuuluisi nähdä minua. Minä en ole olemassa, kenenkään elävän ei kuuluisi nähdä minua! Minä kuolin vuosia sitten!"

Lyn: Kenties hän on Minoon ystävä? Niin sen on pakko olla, tavalliset ihmiset eivät olisi tarpeeksi tyhmiä tullakseen tänne kuultuaan aiemman laukauksen. Kaikki tietävät, että minä annan aseeni hoitaa puhumisen... Mitä ihmettä hän oikein selittää?

Senritsu: *liikahtaa*


Senritsu: *kohottautuu istumaan* "Lyn-neiti, täällä on kamalan meluisaa..."


Senritsu: "...kuka tuo on?"

Lyn: *osoittaa oranssihiuksista olentoa kädellään* "Kerro."


??: *polvistuu*


??: "Minä-- Minä olen Susikansan Selene. Minä kuolin viisi vuotta sitten ja saavuin tähän maailmaan sisareni Freyan perässä. Hänen piti olla ainoa, joka kykenee näkemään minut..."


Selene: "...mutta koska sinä kykenet kommunikoimaan kanssani, on sinunkin oltava vain eksynyt sielu. Senritsu näkee meidät koska hän on kuollut jo kerran: Freyan henkiinherättämät näkevät kalmansilmillään kaikki kuolleet, jotka eivät ole päässeet ikuiseen lepoon."


Lyn: Mitä helvettiä hän oikein selittää? "Minä olen elossa."


Selene: "Elossa? Se tarkoittaa... Mutta ei Freya..." *pudistaa päätään* "Pahoitteluni, mutta sinä olet kuollut. Minä tietäisin kyllä jos Freya olisi palauttanut sinut eloon, muukalainen. Freya ja Gaia olivat kaksosen manaaja - ainoa laatuaan! Niin kauan kun Freya elää ja kantaa sisällään kykyä herättää olentoja henkiin, ei tuo voima voi siirtyä kenellekään toiselle."


Senritsu: *hämmentyneesti* "Lyn, tunnetko sinä hänet?"

Lyn: "Selene - Minoon ystävä?"

Selene: "Minä toimin Freyan käskyjen mukaan. Minoo on Freyan luona. Minut lähetettiin hakemaan Senritsu, sillä Freya ei luota Minoon aivan ymmärtäneen kuinka tärkeä Senritsu on suunnitelman onnistumisen kannalta. Ties mitä sattuisi, jos joku ymmärtämätön käsittelisi Freyan uutta asetta..."


Lyn: *nousee seisomaan Selenen ja Senritsun väliin* "Senritsu on minun." Miksi hän sanoo Senritsun olevan ase? On minun tehtäväni suojella tätä tyttöä kaikelta pahalta. En saa antaa mitään tapahtua hänelle, tai olen velkaa Minoolle yhä enemmän.

Senritsu: "Lyn-neiti, Selene-neiti... Teidän ei tarvitse riidellä, minä voin kyllä käydä tapaamassa Freya-henkilöä!"


Selene: *vilkaisee Senritsua* "Senritsu on Freyan omaisuutta. Hän tarvitsee Senritsua voittaakseen portaalitar Kidellen, sillä portaalitar voi kuolla vain omasta tahdostaan. Freya haluaa rikkoa Kidellen ja se on suunnitelma, joka vaatii pientä... Mielen avoimuutta eri vaihtoehdoille."

Lyn: "Ei." Mitä hän oikein selittää? Jos tämä Freya hallitsee Minoota, en voi antaa Senritsun joutua heidän käsiinsä. Tyttö ei muista mitään, ties mitä hänelle tapahtuisi...

Senritsu: "Lyn-neiti, Selene neiti, lopettakaa."

Selene: "Ikävä kyllä sinulla ei ole sanomista asiaan, muukalainen! Jos vastustat Freyan tahtoa, pääset hyvinkin nopeasti hengestäsi ja lopputulos on sama: Freya saa aseensa takaisin. Senritsu kuuluu Freyalle ja tässä vaiheessa kyse on vain siitä jäätkö sinä eloon vai et."


Senritsu: *nousee seisomaan* "Minä sanoin, että lopettakaa!"


Senritsu: "Istukaa alas ja olkaa hiljaa!"


Lyn ja Selene: *romahtavat polvilleen*

Senritsu: "Lyn-neiti! Selene-neiti! Miksi te riitelette! Minä sanoin, että minä voin tavata Freya-henkilön! Miksi te ette kuuntele minua!"


Lyn: En pysty nousemaan... Onko tämä Selenen aiheuttamaa? Ei... jos se olisi, hän ei istuisi. Voiko tämä johtua Senritsusta? Mutta kuinka elävä olento voisi pakottaa toiset elävät olennot pysymään aivan liikkumatta...

Selene: "Senritsu, olemme hyvin pahoillamme. Me voimme mennä tapaamaan Freyaa vaikka nyt heti."


Senritsu: "Minä muutin mieleni! Minä en halua tavata Freya-henkilöä ennen kun te kaksi olette ystäviä niin kuin minä ja Lyn! Teidän on pakko olla vierekkäin, kunnes olette ystäviä!"


Selene: "Hyvä on, Senritsu. Olen varma, että heti kun Lyn ymmärtää tilanteen vakavuuden, hän lopettaa riitelemisen ja meistä tulee oikein hyviä ystäviä."

Lyn: ...